Alexander-tekniikka sai alkunsa yhden miehen sinnikkäästä tutkimustyöstä. Frederick Matthias Alexander (1869-1955) oli syntyjään tasmanialainen näytteijä ja lausuja, joka vaikutti myös Englannissa ja Yhdysvalloissa. Alexanderin ongelmana oli äänen menettäminen esiintymistilanteissa. Kun apua ei löytynyt lääkäreiltä eikä levosta, Alexander alkoi tutkia omaa toimintaansa peilien avulla. Hän teki useita mielenkiintoisia havaintoja ja pitkäjänteisen työskentelyn myötä hän ei pelkästään saanut ääntään takaisin, vaan hänen koko tapansa olla ja käyttää itseään muuttui.

​

Alexander-tekniikassa on kyse siitä, kuinka ihminen käyttää itsensä kokonaisuutta, kehoa ja mieltä. Sitä voisikin kutsua sisäiseksi ergonomiaksi. Alexander-tekniikassa opitaan tunnistamaan, pysäyttämään ja muuttamaan tottumuksenmukaisia haitallisia reaktiomalleja. Lähtökohtana on, että ihminen toimii aina kehollisena kokonaisuutena, jossa keho ja mieli, ajatukset ja tunteet ovat kaikki mukana. Alexander-työ parantaa kykyä havainnoida omaa olemista ja toimintaa, samalla, kun oman toiminnan tietoinen ohjaaminen parantuu. Alexander-tekniikassa lähdetään liikkeelle kehollisen oppimisen kautta. Kehollisissa reaktioissa ja toimintatavoissa myös ajatustottumukset tulevat näkyviksi. Varsinaisena työvälineenä on "tekemisen" sijaan ajattelu. Tätä täydentää opettajan hienovarainen käsillä ohjaus, joka vaikuttaa hermojärjestelmän tasolla. Opettajan ohjauksen avulla oppilas saa kehollisen kokemuksen muutoksen mahdollisuudesta ja uudenlaisesta tavasta olla.

 

 

 

​

Alexander-tekniikassa huomiota kiinnitetään erityisesti pään, kaulan ja selän yhteistoimintaan. Kun pää saa tasapainottua vapaasti kaulan päällä, kehon luonnolliset ryhti- ja tasapainomekanismit pääsevät toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Etenkin kaulan alueen jännityksillä on kehon kokonaiskoordinaation kannalta suuri merkitys. Kaulan alueen lihasten jännittyminen pitää meitä lyhentyneessä tilassa, jolloin pää painaa selkärankaa kasaan. Kun kaulan jännitykset hellittävät, myös selällä on mahdollisuus päästä pitenemään ja levenemään kohti suurempaan toiminnan vapautta.

​

Erilaisista hoito- ja liikuntamuodoista huolimatta monet kärsivät selkäkivuista tai niska- ja hartiasäryistä. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat myös kansantaloudellisesti merkittävä kustannuserä. Alexander-työn vaikuttavuudesta muun muassa tuki- ja liikuntaelinvaivoihin on tieteellistä tutkimusnäyttöä. Alexander-tekniikka antaa keinoja työskennellä erilaisten haitallisten toimintamallien muuttamiseksi, jolloin hyviä vaikutuksia voidaan saavuttaa sekä kehon että mielen tasolla. Alexander-työssä ymmärretään ”tottumuksen voima” ja se, ettei tottumuksenmukaisia toimintatapoja voi muuttaa sisäiseen tuntoaistiin tukeutuen. Alexander-tekniikka hyödyntää aivojen muokkautuvuutta ja ihmisen kykyä ohjata toimintaansa ajattelemalla. Alexander-tekniikkaa voikin kuvata 

tietoiseksi itsen ohjaamiseksi toiminnassa.

​

Tieteellisten tutkimusten ohella myös oppilaiden kokemukset puhuvat Alexander-tekniikan puolesta. Yksi hyvä syy valita Alexander-tekniikka on yksinkertaisuudessaan siinä, että siitä tulee hyvä olo: ”Olipa mukava olo eilisen tunnin jälkeen vaikka olin väsynyt. Keho tuntui kevyeltä ja ”ryhdikkäältä” ja liikkuminen vaivattomalta. Kiitos paljon!”

​